Sanoisin että tätä tuli odotettua. Olin lukenut arvosteluja, spoilereita tuli vastaan, tuli kehuja ja tuli moitteita. Itse olen lukenut pottereita monta, monta kertaa, ja taikamaailman säännöt ovat hyvinkin tutut. Tämä käsikirjoitus kääntää yhden erittäin olennaisen säännön täysin päälaelleen, ja oikeastaan olikin hyvä että tiesin tämän yksityiskohdan tarinasta jo ennalta. Ei siis tarvinnut kesken lukemisen alkaa ihmetellä mitähän ihmettä tässä nyt tapahtuu ja pystyin nauttimaan tarinasta siinä missä muistakin pottereista. Suomennoksen ilmestyttyä se löytyy aivan taatusti omasta hyllystä.
(Elokuvien kohdalla olen kyllä ollut hyvinkin kriittinen jos ei olla oltu uskollisia kirjalle - mihin jäi Riesu? Ja Dumbledore kysyi rauhallisesti laittoiko Harry nimensä liekehtivään pikariin. Noin esimerkiksi. !!!)
Päähenkilöt, Albus ja Scorpius ovat mahtava parivaljakko, ja vanhoja tuttujakin käsitellään aivan riittävästi. Lasten ja vanhempien väliset suhteet tuntuvat siltä mitä niiden kuvittelisikin olevan, kun tietää millainen jääräpää Harry on. Jostain olen lukenut arvosteluja millainen Ron kirjassa esiintyy - omasta mielestä tämän kirjan Ronissa ei ollut vikaa, kenties pienoinen keski-iän kriisi tuloillaan?
Jos ei vaadi uskollisuutta alkuperäisille Pottereille, niin kyllä tämä kannattaa lukea. Itse hotkaisin tämän yhden päivän aikana - ja töissäkin kävin siinä välissä. Kyllä tämä kirja kuuluu sinne muiden Pottereiden rinnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti