Stephen Fry - Virtahepo

Tähän kirjaan tartuin puhtaasti kannen perusteella. Fry on tajuttoman hauska näyttelijä, älykäs mies, ja näemmä myös sangen pätevä kirjailija.  Olen seurannut ahkerasti QI-tietovisaa jota Fry isännöi, ja aavistelin että tämän huumori puree myös kansien välistä siinä missä töllöttimen ruudultakin.

Ted Wallace on runoilija jonka kipinä on sammunut, ja vasta potkut saanut teatterikriitikko. Katkera vanha mies joka pitää viinasta ja naisista, joka tulee hyvinkin selväksi, Hän ei sanojaan säästele, ja vaikka runosuoni onkin ehtynyt, mielipiteiden ilmaisuun riittää hyvinkin rikasta kieltä.. Tosin sanasto ei ole kauneinta mahdollista. Riettaita, graafisia alapääjuttuja piisaa. 

Vasta potkut saanut Ted törmää sattumalta baarissa kummityttäreensä Janeen, joka sairastaa leukemiaa. Jane pyytää toimetonta Tediä matkustamaan enonsa, Tedin vanhan armeijakaverin luo, koska tämän kartanossa on tapahtunut jotain kummallista jonka ansiosta tyttö uskoo olevansa parantunut. Vanhan ystävän elämäkerran kirjoittaminen sekä runoilijan urasta haaveileva kummipoika tarjoavat hyvän tekosyyn vierailuun. Kartanossa on paljon muitakin mielenkiintoisia henkilöitä, ja Jane pyytää kummisetäänsä kertomaan kirjeitse kaiken mitä talossa tapahtuu. Seinien sisällä piileekin melkoinen mysteeri.

Jestas tämä oli hauska. Pari kertaa sai kyllä hieraista silmiään että mitä tuli luettua, aika hurjaksi meni.. Jos alatyyliset jutut ei häiritse niin antaa mennä vaan. Hauska tämä on, Kaikki ei silti todellakaan pyöri navan alapuolella, vaan päähenkilö kritisoi kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Loppuratkaisu on äärimmäisen tyydyttävä ja tämän kirjan luettuani oli  hetken se hiukan tyhjä olo, että mitäs nyt, kun se loppui. Tykkäsin!